Korteojankankaan kota oli saanut väriä pintaansa, kun poikkesin sillä suunnalla ajelemassa. Oikeastaan en ollut edes retkeilemässä, mutta kun kauppaostoksien joukossa oli makkarapaketti ja kodalta löytyi toimivia tulitikkuja, niin totesin että tuli tauon paikka.
Metsäautoteillä on toisin paikoin vielä paljon lunta ja lyhin reitti kotiin ei olisi ollut tänään nopein, joten jouduin palaamaan osittain samaa reittiä takaisin. Viimeisessä kuvassa on joko vanhoja hangesta paljastuneita juustonaksuja, tai metsälinnun ulostekasa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.