Elämäni komedia on edennyt siihen vaiheeseen, että olisiko aika antaa periksi ja myöntää, että kultaiset (toivottavasti) keski-iän vuodet alkavat olla käsillä vaikka miten ajatusta vastaan haraisi. Kello käy vääjäämättömästi kohti keskiyötä ja uutta vuorokautta ja aamu seitsemää jolloin tasan 50 vee sitten päivänvalon näin. Tuskinpa yötäni kuitenkaan sen vuoksi valvon. Huomenna tulee tarinaa sanoin ja kuvin elämästäni vähän enemmänkin. Aamu seitsemältä aukeaa ensimmäinen "luukku" ja tunnin välein siitä kuva teksteineen puoleenyöhön saakka. Charles ei valitettavasti juhliini päässyt tulemaan. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni tiensä huomenna Typpön vanhalle koululle löytää. Ainakin toivoisin niin.

 Eipä mennyt tämän kirjoituksen aktivoimisesta kuin muutama minuutti kun jo sain ensimmäisen onnari-tekstarin Marinkaisten suunnalta Vattajan takaa ja melkein samanaikaisesti tyttöduo avasi ääntään kaatosateessa olohuoneen ikkunan takana laulua ja runoa varten. Jotain tuttua äänissä oli vuosien takaa ja runon tyylistä yrittelin myös sen tekijää arvailla. Ei se ainakaan ollut Taapermanni tai Ellu.

185588.jpg