Vuoden taatusti viimeinen lenkki tehtynä ja olosuhteet olisivat suosineet ehkä enemmän luistimia kuin lenkkareita, mutta kyllä tuosta Ylikankaalle ja sitä kautta Hietajärven maisemiin menevän metsätien reunasta pitoakin löytyi ihan riittävästi, kun vähän katsoi mihin askeleitaan sovitteli.

 Oulun ja Länsi-Suomen läänien rajalla tuossa kuvan "kalijamikolla" olevasta tiestä otin, eli Halameen tutuissa maisemissa periaatteessa olin. Tosin vanhalle metsäkämpällemme lähtevää polun päätä en löytänyt lainkaan, kun nuorta metsää oli puskenut jo aika tavalla 80-luvulla hakatuille aukoille. Eipä tuossa vanhassa isäni hakkuutyömiesten tauko- ja yöpymispaikassa kyllä paljon olisi ollut katsomistakaan, kun lumi sen muutama vuosi sitten romahdutti lättänäksi.

 50-luvulla tuossa kahden laverin ja muutaman neliön mökissä saattoi yöpyä viisikin miestä yhtäaikaa eli tunnelma on saattanut olla varsin tiivis ja lämminkin. Erään kerran jopa kuumakin, koska mökin historiaan kuuluu tämäkin tositarina.

 Eräs hakkuulla olleista miehistä, olkoonpa vaikka Paavo nimeltään oli päättänyt iltasella paistaa mökillä kunnon annoksen lättyjä. Halameen Jussin talolta olivat löytyneet maidot ja munat sun muut taikinatarpeet ja eikun tulta piisiin ja rasvaa pannuun ja paistopuuhiin. Hilloa ei sentään ollut tarjolla, mutta sokeria kuitenkin räiskäleiden väliin makua antamaan. Joku hyväkäs porukasta oli sitten piloillaan vaihtanut suola- ja sokeriastiat keskenään ja Paavo-parka oli paistanut koko annoksen edes maistamatta välillä ja joka välin reilusti suolaten. Kirousten kerahan se lättykasa oli petäjän kylkeen mökin pihalla päätynyt ja todennäköisesti kämpässä oli vietetty hiljaisia hetkiä sen illan aikana.

321915.jpg