Tänään en lenkille lähtenytkään, vaan päivän kuntoiluannokseni toteutin hyötyliikunnalla, johon hyvän mahdollisuuden tarjosi Korpelan miesten talvella sahan takaa kaatamat lepät,  joita oli kymmenittäin lumen painosta sähkölinjan päälle taipuneena tai sen päälle kaatumassa. Työn jälki muistutti lähinnä talvisodan aikaisia kuvia tykkitulen tuhoamista metsistä yli puolimetrisine kantoineen, mutta tekijöille on helppo anteeksi antaa, kun muistaa tammikuun lumikuormat metsien puissa. Työn tarkoitushan on ollut turvata sähkönjakelu joka talouteen, eikä mikään maiseman kaunistus.

 Parin tunnin sahailun ja pilkkomisen tuloksena oli hyvä pinon alku sähköhuoneen nurkkauksessa turbiinikellarin uoman peittämän sillan päällä ja leppiä kun siinä kirveellä haloin niin muistin erään jutun kyseisen puulajin ominaisuuksista ja pehmeydestä.

 Eräälle oman kylän isäntämiehelle 70-luvulla isän kanssa tukkeja sahatessamme tuli puhetta leppälaudan käyttömahdollisuuksista. Saunanpaneleinahan puu on varsin suosittu ja näyttäväkin ratkaisu, mutta tämä miespä olikin tehnyt lepästä sioilleen syöttöastian, täyttänyt sen illalla appeella ja aamulla kun oli mennyt possuja katsomaan, niin kadonneet olivat sekä ruoka että kaukalo. Siat olivat yön aikana syöneet sen parempiin kärsiin. Muutama naulainen puukipene oli vain jäänyt jäljelle nikkaroinnin tuloksesta.

 Kopoti kopoti. Aasinsiltaa hyväksi käyttäen asiasta toiseen. Kukahan suomalainen painonnostaja on suurimmat kilomäärät pään päälle työntämällä juntannut? No mies on tietenkin Jouko Leppä, joka vuonna 1975 huikeat 222,5 kiloa onnistui nostamaan. Milläkö eväillä? En tiedä, mutta silloin elettiin urheilussa Suomessakin vuosia, joista riittää toteamukseksi pieni lainaus Irinan laulusta: Se mikä ei tapa se vahvistaa. Onneksi tänään on kaikki toisin. Vai onko? 

72728.jpg72730.jpg