Alkaa olla aiheet vähissä, kun pitää jo liikennemerkkejä ja opasteita kuvailla tien päällä liikkuessa, mutta toisaalta jos tuohon nimeen v-kirjaimen lisäisi oikeaan kohtaan, niin kyllähän siitä oma nimi muodostuisi. Kauaa en punaisissa valoissa ehtinyt kameran kanssa touhuta, kun jatkoin jo nuolen osoittamaan suuntaan Pietari Brahen patsaan kiertäen ja komean kirkon oikealta ohittaen kohti Raahen sairaalaa, jossa ortopedian ylilääkäri minua odotteli.

 Kauaa ei pientä polven turvotusta mies ihmetellyt. Neula nahasta läpi samantien ja tyytyväisinä katselimme molemmat ruiskussa olevaa nestettä. Bursan aiheuttamaa tulehdusnestettä ei näkynyt, pelkkää normaalia haavasta tullutta vuotoa pelkästään. Kirkossa ei voi vielä kuuluttaa sitä, että olisin eroon päässyt yli neljä vuotta joka askeleella mukana kulkeneesta sitkeästä bakteerista, mutta nyt on ainakin mahdollista, että vaiva ei enää uusisi.

 Huomenna on sitten vihoviimeisten jorinoiden aika ja tämä "urheilu- ja luontopäiväkirja" saa oman häntänsä kiinni ja ympyrä sulkeutuu. Äkkispäätä tulisi mieleen sellainen asia, että jos yhdenkin ihmisen olen saanut hyvällä tuulelle edes hetkeksi, niin tämä koneella värkkääminen on kannattanut, vaikka aika paljon aikaa ja mustaa kahvia tässä on samalla kulunutkin. Huomisen päivän kuvasta ja tekstistä ei ole vielä hajuakaan, mutta onhan tässä yö aikaa valvoa ja miettiä.

448399.jpg