Pienimuotoiset iltakisat piti olla lähinnä omalle porukalle, mutta KaJu yllätti ja paikalle saapui kivikirkolta peräti seitsemän puntinkolistelijaa ja kun omaa porukkaa kävi vaa` alla yhdeksän, niin kunnon kahden ryhmän kisahan siitä nousi pystyyn.

 Tyttöjä oli paikalla kolme ja Julia ja Rebekka olivat ennätystuulella molemmat päätyen tuloksiin (17+24), (19+26) Julian romut ensin mainiten. Minna oli sitten saapunut Kalajoelta Raution poikia katsomaan, mutta nosti siinä sivussa komeat 48+60.

 Lauri ja Antti antoivat ensimmäiset 17v. SM-näyttönsä, joista varsinkin Lantun 32+44 vain 40 kilon painoisena oli hyvä suoritus. Vasta kuumesta toipunut Anselmi työnsi jo nelikymppisen mukavasti raakana rytmittäen.

 Viiskutosen pojista Tero oli parhaassa iskussa parantaen kaikkia ennätyksiään päätyen lukemiin 50+65. Mile tosin sarjan voitti, mutta kipeällä kädellä jäi paljon Kokkolan nostoissa tekemistään tuloksista. Miikalle jäi tällä kertaa kisasta käteen pronssiläpyskä.

 Serkukset Antti ja Tumppi olivat tällä kertaa normaalia sarjaansa ylempänä eli kuusysissä. Tuomakselle kisa oli lähes täydellinen  ja tulokseksi omat enkat 67+91. Työntö varsinkin kertoi pojalle voimaa tulleen lisää rutkasti sitten koululaisten SM-nostojen. Antilla ei täysin ollut kunto kohdallaan vaikka perusraudat 75+96 helposti kasasikin. Kasi ja satanen olivat sitten aika ponnettomia suorituksia, liekö sitten iltakisa työharjoittelupäivän jälkeen vaikuttanut asiaan.

 Jos nostivat Kisailijat komeasti niin kyllä illan päätähti löytyi kuitenkin Junkkarileiristä. Miika käsitteli sellaisia rautoja salillamme, että harvoin 18-vuotiaalta sellaisia nähdään ihan valtakunnan tasollakin ajatellen 121+153 ei ketään paikalla olijaa kylmäksi jättänyt ja varsinkin 153 kilon työntö oli myös teknisesti upeaa katseltavaa.

 Pienellä, mutta sitäkin kokeneemmalla porukalla kisan veimme läpi. Leila hoiteli kuulutuksen ja kirjanpidon 20-vuoden kokemuksella. Jussi ja Jarmo istuivat tuomareina, Marian huoltaessa nostajiamme. Minä taas Ekin kanssa latasin tankoon rautaa nostettavaksi, niin paljon kuin Leila kuuluvalla kotiäänellä määräsi.