Lentokoneen ikkunasta kuvattuna liki kymmenen kilometriä korkea ukkospilvi Mustanmeren yllä ei kovin isolta näytä, mutta kun parilla Bulgarian reissulla (Albena -03 ja Sunny Beach -04) tuon luonnonilmiön voimaa sai kokea paikanpäällä, kun muutama raju kuuro muutti kadut hetkessä vuolaasti virtaaviksi ojiksi ja salamat iskivät taukoamatta suoraan lähialueiden korkeisiin hotelleihin, niin aika pieneksi siellä ihminen itsensä tunsi. Symbolisesti ajatellen tuon maan painonnostourheilun ylle on myös vuosien saatossa kohonnut hyvinkin synkkiä pilviä, mutta se onkin ihan toinen juttu.

 Albena oli hauska pieni paikka, oikeastaan ihan turisteille rakennettu lomakylä, josta itselle jäi parhaiten mieleen klarinetisti joka hotellillemme johtavien pitkien portaiden puolivälissä soitteli kulkijoille illoin klarinettia. Kansalaisuuden mukaan vaihtui kappale ja meille suomalaisille soi tietenkin Säkkijärven polkka. Loppuloman aikana mies oli jo niin tuttu, että kertoilin hänelle tuon paikkakunnan historiasta sen seikan, että Venäjän puolelta löytyy kyseinen laulun aiheen järvi tänä päivänä.

 Edulliset kengät ja tekstiilit olivat Sunny Beachin valtti ja osoittautuivat käytössä laadultaan lähes kotimaisten veroisiksi. Makeaa oli tarjolla mahan täydeltä hotellin aamupalalla ja kaupungilla saattoi tavata karhua talutushihnassa ulkoiluttavan miehen.

 Aitoa bulgarialaiselämää edusti kaunis pieni kaupunki nimeltä Baltzig. Pelkästään bussimatka sinne oli ikimuistoinen. Kalastajat satamassa saaliineen. Torimyyjälle annetut sisäpiirin tiedot Suomen sen viikkoisista veikkauskohteista. Vaatteitakin kauppasivat ja jos asiakas ihmetteli rikki olevaa taskunpohjaa, niin suotta valittaa. Kai nyt jokaiselta löytyy kotoa sen verran neulaa ja lankaa että sen saa korjattua ja puolin ja toisin hymyssä suin kaupat syntyivät silläkin kertaa.