keskiviikko, 28. syyskuu 2016

Kuusitiainen.

049.jpg

054.jpg

055.jpg

tiistai, 27. syyskuu 2016

Rounion kota.

Eilen Säilynkorven kodalla istuskellessa selvittelin tutulta metsämieheltä puhelimitse tämän kodan sijaintipaikkaa ja selkeät ajo-ohjeet sain ovenpieleen saakka. Tyngän ja Käännänkylän väliset maastot ovat minulle entuudestaan täysin outoja paikkoja, lukuunottamatta Laitalan metsätietä.

Vaikka kota on viime vuosituhannen puolella tehty, niin kunto oli hyvä ja paikat siistissä kunnossa. Seinillekään ei oltu kirjoiteltu mitään. Vieraskirjaan sitäkin enemmän. Eväänä tällä kertaa, ei makkaraa, vaan pikku pala pitzaa ja ruisleipää ja tietysti termarikahvia. Istuinrahit kestävät varmasti isommankin ihmiset ja makkaranpaistotikut olivat huippuluokkaa. Pituutta 120 senttiä, eli helposti yltää tulille vaikka kodan peränurkasta.

Eilinen paras luontohavainto oli kun kuuntelin hetken teeren syyssoidinkukerrusta, tänään kodalta pois ajellessa sumuisesta metsästä minua opasti pois sieltä vielä komeampi lintu.

011.jpg

013.jpg

014.jpg

018.jpg

021.jpg

017.jpg

026.jpg

022.jpg

023.jpg

024.jpg

025.jpg

028.jpg

029.jpg

032.jpg

 

maanantai, 26. syyskuu 2016

Säilynkorven kota.

Tämä Kalajoen  Eteläpuolen metsästysseuran tulentekopaikka löytyy Tyngältä Kärkiseen menevän tien varresta. Jokunen sata metriä pitää ajella toki metsätietä, että perille pääsee. Kodan oven päällä olevan nimikyltin on tehnyt Takkusen Eino, joka muistetaan Typpössä ja Rautiossa todellisena luontoihmisenä ja kädentaitajana.  Tällä alueella raivosi suurmetsäpalo vuonna 1971 ja noin 2000 hehtaaria metsää ja maastoa paloi huonoon kuntoon.

Ensivaikutelma kodasta on synkkä, kun oven aukaisee,  koska ikkunat ovat pienet, mutta kun sisälle saa kunnon roihut tunnelma paranee kummasti ja kyllä tuolla makkarat saa nopsaan kypsäksi. Kodan ulkopuolelle oli "unohtunut" siellä käyneiltä kovin paljon roskaa ja kaikenlaista roinaa, mutta pikku puucee oli siisti ja liiterissäkin oli jokunen iso puupölli.

Taiteellisuutta löytyi seiniltä ja kädentaitoja oli pidetty yllä kapustaa jukertamalla. Kuksan aihiokin paikalta löytyy ja komeita hirvenkaatoja on alueella myös tehty. Siitä kertoivat omaa kieltää komeat lapiosarvet, joita seinillä oli useita.

003.jpg

004.jpg

002.jpg

007.jpg

005.jpg

010.jpg

011.jpg

012.jpg

014.jpg

013.jpg

015.jpg

017.jpg

016.jpg

019.jpg

018.jpg

 

 

perjantai, 23. syyskuu 2016

Vihasniemen kodalla.

Eilen iltasella kävin aikani kuluksi ja sitä kuluttaakseni ensimmäistä kertaa tutustumassa Vihasniemen kotaan ja sen ympäristöön lintutorni mukaan lukien. Tornissa ei ollut yhtään lintua, lähimetsässä naputteli sentään käpytikka lahoa männynrunkoa. Kevät- ja syysmuuton aikoihin tuon yhdessä kuvassa näkyvän lahden yli kyllä varmasti lentää lintuja ja paljon.

Metsähallituksen ylläpitämä kota ympärillä olevine rakennuksineen oli varsin hyvässä kunnossa. Ulkona oleva nuotiopaikka oli todella isolle porukalle suunniteltu ja ensimmäistä kertaa näin ulkohuussin, joka oli suunniteltu myös liikuntarajoitteisten tarpeisiin. Paperiakin oli tarjolla. Kuivaa koivuhalkoa oli riittävästi ja kirvesvartta ei varmasti kukaan saa kaulalta poikki.

Tulia en tällä kertaa tehnyt, mutta kuvan liekeistä kuitenkin sain otettua, kun paikalle saapui pari nuorta miestä Kalajoen keskustan suunnalta. Lihansyöjiä olivat molemmat.

Kodalta pois ajellessa huomio kiinnittyi Vihasniementien varrella olevaan yksinäiseen laskettelusukseen. Suunnittelekoohan kaupunki mahdollisesti laskettelurinteen tekoa alueelle lähivuosina?

034.jpg

017.jpg

018.jpg

027.jpg

025.jpg

021.jpg

023.jpg

024.jpg

029.jpg

030.jpg

026.jpg

028.jpg

033.jpg

035.jpg

torstai, 22. syyskuu 2016

Historia ja sen kota.

Tällä kankaalla on ollut asutusta todistettavasti jo kolmisen tuhatta vuotta sitten. Mitä lie tulilla paistelivat, ei ainakaan makkaraa. Pohjanlahtikin lainehti silloin aivan lähellä, eli ovat voineet kyllä syödä kalaakin.

Tulenteko ja sitten kävin katsomassa vanhat muinaishaudat jotka löytyvät vajaan puolenkilometrin päästä kodalta, jonka laavu.org sivusto tunsi nimellä Koiranseljän kota.

Kota on varsin suosittu, mutta aika monelta vieraalta unohtuu omien jälkien siivoaminen ja roskien pois vieminen. Onneksi paikkoja ei sentään ole juurikaan koskaan rikottu. Vieraskirjassa on paljon nimiä ja tarinoita ja myöskin taiteellisia näkemyksiä.

005.jpg

001.jpg

006.jpg

008.jpg

009.jpg

010.jpg

011.jpg

012.jpg

013.jpg

014.jpg

003.jpg

002.jpg

004.jpg

016.jpg