Isä-Veikko joka ei yleensä turhia höpötellyt kysyi kerran minulta, kun olin sellainen vähän yli polven korkuinen, että millaisia kiviä koskessa on eniten. Arvelin että pyöreitä, mutta vastaus kuuluikin että märkiä. No, oppia ikä kaikki.

 Viitisen senttiä oli joen pintanut laskenut entisestään kahdeksan päivän takaisesta edellisestä kuvauskerrasta. Pieniä hauen nuikkeja oli lähes joka putissa, vielä pienempiä särjen poikia jahtaamassa. Vaikea tuohon on kuvitella liki kolme metriä lisää vettä ja kuohuva koski, jollainen tässä vielä reilu kolme kuukautta sitten virtasi.