Halpa-halli on nähty ja käyty, eikä edes katto romahtanut niskaan niin kuin erään entisen "hiihtäjän" kotikaupungissa on jokin aika sitten sattunut. Mutta kiireesti pois näiltä poluilta ja takaisin asiaan eli omaan kuntoiluun.

 Sopivasti lähdin yhdeksältä tänään lenkille juuri auringon laskiessa ja punatessa pilvisen taivaanrannan, niin komeisiin sävyihin, että pako oli kamera kaivaa taskusta ja yrittää tunnelmaa vangita. Digiaikana ei korkealta kaadu vaikkei kuvaamisessa onnistuisikaan.

 Jalat olisivat jo halunneet pidemmälläkin minua käyttää, mutta pysyin vielä päätöksessäni etten työpäivän jälkeen ainakaan toistaiseksi pitkiä lenkkejä tee, mutta ehkäpä sitten ensi sunnuntaina lisätään matkaa reippaasti. Kärkismaantien varteen oli metsään kertynyt paljon vettä ja ellei tien ali menevä ojarumpu kohta aukea vesi nousee tielle asti. Tosin kylmenevä yö jälleen lumen sulamista hidastaa.

 Kevään ensimmäisen käyränokkaisen kuovin tänään näin pellolla tepastelemassa. On muuten Suomen suurin kahlaaja ja eiköpähän kohta ole pitkille jaloille käyttöä Pohjanmaan lakeuksilla.