Eilen Säilynkorven kodalla istuskellessa selvittelin tutulta metsämieheltä puhelimitse tämän kodan sijaintipaikkaa ja selkeät ajo-ohjeet sain ovenpieleen saakka. Tyngän ja Käännänkylän väliset maastot ovat minulle entuudestaan täysin outoja paikkoja, lukuunottamatta Laitalan metsätietä.

Vaikka kota on viime vuosituhannen puolella tehty, niin kunto oli hyvä ja paikat siistissä kunnossa. Seinillekään ei oltu kirjoiteltu mitään. Vieraskirjaan sitäkin enemmän. Eväänä tällä kertaa, ei makkaraa, vaan pikku pala pitzaa ja ruisleipää ja tietysti termarikahvia. Istuinrahit kestävät varmasti isommankin ihmiset ja makkaranpaistotikut olivat huippuluokkaa. Pituutta 120 senttiä, eli helposti yltää tulille vaikka kodan peränurkasta.

Eilinen paras luontohavainto oli kun kuuntelin hetken teeren syyssoidinkukerrusta, tänään kodalta pois ajellessa sumuisesta metsästä minua opasti pois sieltä vielä komeampi lintu.