Illan ja yön aikana satanut 15 sentin uusi lumikerros antoi hyvän lisän latupohjille joita tuonne vanhalle kunnan kämpälle johtaa jokaiselta Raution kylältä. Sen verran asiaa kohtaan tunsin mielenkiintoa että kävin Typpöstä lähtevän ladun pään katsastamassa aamupäivällä, tosin autoillen. Loistavalla tolalla oli urat sekä lylyä että vaikka karhua eikun kalhua varten sillä ei niin ensimmäistäkään hiihtäjää ollut vielä paikkaa ohittanut. Toisaalta talvea on vielä monta viikkoa jäljellä, että eiköhän tuohon ilmestyne muutakin kuin pelkät koneen tekemät urat viimeistään hiihtoloma viikolla.

 80-luvulla urheiluseuramme kuntourheilujaosto haastoi kaikki seuramme toiminnassa mukana olevat aktiivit tuota reittiä hiihtelemään ja silloin itsekin puolenkymmentä kertaa keväthankien aikaan kävin ladun hiihtelemässä. Oma hiihtoinnostus sai myöhemmin pahan kolauksen, kun esittelin Piipulle ja Samille heidän olleessaan noin jauhesammuttimen korkuisia, että kyllä se Iskä-Pekkakin taitaa luistelutyylin. Siihen aikaan kovien kyykkysarjojen jäljiltä jäykät lihakset eivät siitä oikein pitäneet ja paha nivusvenähdys haittasi tekemisiä seuraavat puoli vuotta.

 Kylmiltään ja vanhasta muistista ei todellakaan kannata kovin rajuihin urheilu- tai kuntoilusuorituksiin lähteä. Jollakin lailla tuo uusi hiihtämätön latu kuitenkin houkutti, ehkäpä joskus vielä hiihdän minäkin ajattelin sitä katsellessani. Todella hyvästä ja monipuolisesta liikuntamuodosta on kuitenkin kysymys.