Ei tarvinnut miettiä kumpaa liikuntamuotoa vuoden ensimmäisenä päivänä harrastaisi, kun valitsi molemmat ja kun lenkkeilyn päätin viime vuoden osalta Halmeen maisemiin, niin sieltä myös sen tälle vuodelle aloitin. Tosin metsän leveästä kanta-osasta eli Pahanjärven kulmilta. Mökin rauniot jäivät vieläkin näkemättä, mutta hyvien puolukkakankaiden luolikoilla hypellessä muistui montakin asiaa mieleen kuinka talvella -75 yli puolimetrisessä hangessa opettelin metsurin hommia.

 Vajaatuottoista sekametsäähän se oli ja valtapuuna taisi olla haapa, joita olikin melkoisina ryppäinä siellä missä louhikoiden seassa nyt yleensä oli sen verran humuskerrosta, että puut pystyivät juurtumaan. Kaksimetristä pölliä sahailin ihan Schaumannin  palkkalistoilla kappaletaksalla ja isä oli mukana ajouria suunnittelemassa ja vähän propseja pinoamassakin. Vauhtia oli välillä vähän liikaakin, kun nuoruuden innolla punaista Rakettiani huudattelin. Täräytin nimittäin yhden kerran melkein puun isäni päälle. Metrin verran meni onneksi latvuksen runko-osa miehestä ohitse ja oksat löivät karvalakin silmille. Aikamoista älämölyä sain kuulla vähän aikaa, mutta enpä sitä kauaa joutanut kuuntelemaan, kun olin jo seuraavan puun tyvellä kaatokoloa jyystämässä. Jälkeenpäin kyllä kylmäsi, kun tajusi, että huonolla onnella olisimme saaneet tapauksesta nimemme lehteen, tai ainakin isäni ja sivulle kaksi.

 Erikoinen tilanne sen talven aikana oli myös se kun sammuttelimme palavaa metsänpohjaa, joka nuotiostamme oli hangen alla lähtenyt kytemällä viikonlopun aikana palamaan ja kolmisen neliötä humuskerrosta oli muuttunut pelkäksi tuhkaksi. Kovan puoleista hommaahan se oli nuorelle miehelle, mutta antoi varmasti hyvät pohjat ja perusvoimat aloitella sitten vuosien päästä punteilla treenailu.

 Ennen bingon alkua olikin hyvää aikaa Johanna-kaksikon kanssa salilla pyörähtää. Timppa oli jo ehtinyt penkata kovan 170 kiloa uudenvuoden kunniaksi ja tapausta olivat todistamassa Juha ja Eki. Johanna nokitti tempausrekkaansa kilon lauantaista lisää (32) ja Jossukin alkaa saada taas treenirytmistä kiinni angiinan jälkeen. Omakaan selkä ei juuri oireillut, ehkä vielä on hieman jäykkä mutta ei juurikaan kipeä. Kuudenkympin raakatempaus nyt ei kovin hurja rauta ole, mutta onpahan olosuhteisiin nähden ihan hyvä alku tälle vuodelle.