Täysikuu tuli tervehtimään kesken harkkojen ja totta kai sitä piti kuvata kesken raaka tempaus sarjojen. Ihan omia aikojaan mollukka siirtyi sopivasti katuvalopylvään nokkaan kumottamaan. Melkoinen valonlähdehän tuo auringonvalon heijastaja onkin. Nuorena näki tavallista kirjan tekstiä lueskella täyttä päätä täyden kuun valossa, nyt tekisi kyllä jo aika tiukkaa, vaikka olisi minkälaiset kakkulat päässä.

 Iltasella kotopihalta vielä valottelin päin ohuen pilviharson läpi näkyvää kiertolaistamme ihan jalustan kanssa vähän valotusaikaa ja zoomausta vaihdellen, mutta perusnäkymän samana säilyttäen. Blogin perälle tammikuulle päivitin nuo aavemaiset näkymät. Käyköön katsomassa kuka uskaltaa.