Muutaman päivän tauon jälkeen tunnin mittainen reipas kävely virkisti taas kummasti, vaikkei keli metsätiellä ihan paras mahdollinen ollutkaan. Kärkistien varresta kävin Historian piston kiertämässä ja maisemat olivat muuttuneet varsin aukeiksi lenkin alkupuolella. Vanhaa kuusikkoa oli puitu tämän kuun aikana muutamia tuhansia kiintoja tien varrelta. Tukit olivat matkanneet sahalle samantien, mutta kuitupuu vielä rekkakuljetusta odotteli tien varrella. Paljon oli taas kuusentyveä mennyt lahovikaisena kuitupuun joukkoon, eli myöhässä oli hakkuu tuollakin kankaalla ainakin taloudellisessa mielessä. Mietinkin siinä kulkiessani jälleen kerran, että kumpi miellyttää silmää enemmän. Synkkä pystyyn hiljalleen kuoleva kuusikko, vai vehreä hyvin hoidettu nuori kasvatusmetsikkö.