Kymmenisen kilometriä on noiden metsätien päässä olevien nopeusrajoituskylttien etäisyys toisistaan ja tämän illan ohjelmassa oli reippaasti kävellen testata kuntoa ja varsinkin jalkojen kestävyyttä parin viikon päässä häämöttävään kesän omaan liikunnalliseen kohokohtaan eli jäätelövaellukseen. Appelsiini sai seurakseen taskuihini myös banaanin ja pienen pullon Dexal janonsammuttajaa mustaherukalla maustettuna. Glukoosia ei tällä kertaa mukana ollut ja hyvin taittui taival ilman sokeriakin.

 Alkumatkan nelikilometrinen suora Topin entistä metsän reunaa myötäillen sujui lämmittelyn merkeissä 18 asteen lämmössä. Yhden kyykäärmeen tiellä tapasin, mutta kun liero tuli oikealta eikä muutenkaan minua halunnut myrkyttää, annoin pitkän matosen jatkaa rauhassa matkaansa. RK:n ex-puheenjohtaja tulikin sitten hölkäten jo seuraavan mutkan jälkeen vastaani ja tällä kertaa miehen tunnistin, vaikka mustat lasit edelleen nenällä keikkuivatkin, muutama sana vauhdissa vaihdettiin ja sama oli molemmilla illan reitti.

 Halmeen metsän jälkeen Ylijärvellä pesineet haarapääskyt tarjosivat hetken seuraa parveilemalla myös metsän päällä ja selvästi oli jo meneillään energiavarastojen tankkaus ensi kuussa alkavaa muuttoa varten. Yllättävän pian olikin sitten Pahkamaantien sorapinta jo vastassa ja appelsiinia kuorien käännyin takaisin päin. Banaani oli kadonnut parempiin suihin jo alkumatkasta pois taskusta painamasta. Todella komeat osmankäämit pysäyttivät sitten hetkeksi liikkeen ja suuren veto-ojan pohjalta  kävin muutaman otoksen tästä komeasta kasvista ottamassa samalla miettien kasvin omituista nimeä. Osmahan tarkoittaa ahmaa ja jos tältä näätäeläimeltä menet hermot eli palaa käämit, niin...no, antaapa olla tämän sivuraiteen.

 Välikirjoitus kasvin nimeä koskien: Sain kommentin kautta perimätietoa siitä millä nimellä Yläneen suunnalla tätä kasvia on aikoinaan kutsuttu. Jätän lukijan oman mielikuvituksen varaan tuon nimityksen, enkä sitä ala tässä koko maailmalle kertomaan.

 Paluumatka sujui myös pääosin hyvissä merkeissä. Pitkän suoran päässä vain hetken oli hieman väsynyt olo ja siinä vaiheessa pikku juomapullo oli tarpeeseen. Viilenevä ilta ja sen mukanaan tuoma tuttu suon tuoksu siivittivät loppumatkaa mukavasti ja harkitsin hetken jopa lopussa hieman hölkkääväni, mutta maltoin kuitenkin mieleni. Vähän alle kolmen tunnin taipaleen taivalsin. Vuosi sitten hölkäten aikaa kului tasan kaksi tuntia. Suurin ero tulee kuitenkin suorituksen jälkeisissä tuntemuksissa. Palautuminen pitkäkestoisesta kävelystä jonka keskisyke on noin 125-130 on huomattavasti nopeampaa kuin tointuminen rankasta juoksulenkistä jossa syke liikkuu helposti yli sadankuudenkymmenen, vaikka aikaa kävellen jonkin verran enemmän kuluukin. Liikkukaa siis henkenne edestä, mutta riittävän hitaasti kiiruhtaen.