Tällainen erikoisuus odotti kotona töistä palattuani. Surkeasti vikisevä lepakonpoikanen oli ilmeisesti savuhormia pitkin päätynyt sisälle taloon ja etsi vanhempiaan samalla tiilistä sisäväliseinää ylös kiiveten. Vanhassa talossamme näitä on ullakolla asunut iät ja ajat ja ompa jokunen joskus käynyt kunniakierrosta tuvassakin iltasella lentämässä.

 Välikatolle palautin takaisin perheensä pariin tämän hyödyllisen kesäöiden lentelijän ja hyönteissyöjän ja sieltähän se löytyi pää alaspäin riekkumasta rapatusta savupiipun kyljestä koko nahkasiipinen perhe. Kattopeltien ruodelautojen taakse tosin pakenivat, kun taskulampulla niiltä silmät sokaisin, mutta eiköpähän kohta  karkulainen päässyt emonsa lämmintä maitoa juomaan. Nisäkkäisiin kun kuuluu tämäkin luonnon kummajainen.