Jos ei toissapäiväisellä uistimentestausreissullani syöntiä ollut, niin kyllä hauki saattaa syönnillään ollessaan napata melkein mihin tahansa ja siitä oli isälläni tällainen omakohtainen kokemus:

 Hän oli aikoinaan rannalta heitellyt veteen narun nokassa olevaa ruskeaa korkin palaa ns. torkon korkkia. Siiman päässä ei koukkua ollut lainkaan ja niin vain oli käynyt, että kala oli käynyt puraisemassa veden pinnassa kelluvaa kohoa. Kalamiehen vaistot olivat heti heränneet ja eikun uudestaan laite pyyntiin ja heti jysäytti vihreä kylkinen petokala korkkiin kiinni ja nyt olivat jo hampaatkin uponneet sen verran umpeen että kala oli jo noussut veden pinnan yläpuolelle ja irronnut sitten siitä pudota molskahtaen noin metrin korkeudelta veteen takaisin. Kolmas kerta toden sanoi tässäkin tapauksessa. Hauki ei antanut periksi, vaan kun seuraavan kerran korkki kohdalle osui, niin purenta oli niin raju, että isäni sen hauen rannalle nosti. Ei se suuri ollut, vajaa kiloinen, mutta todella erikoisella tavalla pyydetty.