Illalla hokasin että edellisestä kävelylenkistä on jo kolme päivää, eli kiireesti lenkkarit jalkaan ja saunan alle metsätielle vitosen pikku virkistyskävelylle. Ilta-aurinko kultasi komeasti tätä kuusikkokangasta jossa ei juuri alle puolenkuution näreitä sekaan mahdu ja runkolukukin on hehtaaria kohti useita satoja. Tämä upea taivaita tavoitteleva kynttiläkuusikko nojailee Koirajärven rantaan eteläpuolen kankaalla eli siis parhaalla mahdollisella kasvualustalla.

 Pari käkeä kukkui vallan vimmatusti iltayössä ja tulipahan vastaani lenkillä oleva mieskin. Hiipivä energiaa säästävä askel kertoi kyseessä olevan pitkän iltalenkin. (n. 20 km) Muutama sana siinä vauhdissa vaihdettiinkin, mutta mustista laseista johtuen en juoksijaa tunnistanut. Ei ollut kyllä J.Karjalainen. Jotakin tuttua kyllä äänessä oli, jospa se joskus henkilön nimi tulee mieleen, tai sitten ei.