Härönnevan suunnalla kävin ripeän ja kohtuullisen rankankin tunnin lenkin aamupäivän aikana tekemässä. Tarkoitus oli kohdata ja kuvata hirvi silmästä silmään, mutta eipä siellä ollutkaan kuin rapaisia sorkan jälkiä. Tyydyin sitten valokuvailemaan vähän pienempiä luonnon elementtejä. Vain kahdeksan asteen lämpö pakotti pukemaan lähes täydet talvikamppeet pipoineen kaikkineen, että tihkusateeseen tarkeni lähteä. Vakiokahlaajat ja pitkäsääret sentään olivat peltoaukealla toimissaan ja ilmeisesti osalla ovat jo poikaset lähteneet pesistään, kun monenlaista kiemuraa ja hämäystemppua minullekin lintujen piti esittää. Järvellä toitottelikin sitten joutsenpariskunta, kun sinne tulin ja nämähän sitten esittivät oman versionsa Joutsenlammesta, kun kaulat kenossa peräkanaa suojärven poikki uiskentelivat.

 Palatessa käki vinttasi lujaa aukean poikki, eikä ääntä päästänyt. Parempi se onkin pitää nokka supussa, jos aikoo mennä munimaan toisten pesiin, niinkuin tällä kukkujalla on tapana. Isäntälinnun pesästä yksi muna pois ja oma tilalle ja homma on siitä. Käen poikanen sitten aikanaan huolehtii "sisarensa" pesän laidan yli ettei varmasti lopu eväät kesken. Poikanen kasvaakin huomattavasti suuremmaksi kuin kasvattivanhempansa.

 Aiemmin keväällä näkemäni heinäsorsapariskunta tosiaankin oli pesinyt tuohon ryteikköön talon taakse, sillä naapurini oli eilen nähnyt peräti 12-päisen poikueen untuvikkoja olevan joelle päin matkalla. Toivottavasti oli onni myötä, että omaan vetiseen elementtiinsä selvisivät noin 200 metrin matkan hengissä.