Iltalenkki suuntautui tällä kertaa vähän sattumaltakin Kärkismaantien joenpuoleisille vähän uudemmille metsäteille, joilla on harvemmin tullut liikuttua. Tien päätyttyä pieni kapea polku houkutteli kulkemaan läpi vanhojen jo isoja koivuja kasvavien peltojen. Polku sitten vei niin kuin arvelinkin Kärkisjoelle ja noin kilometrin verran alavirtaan kuvassa näkyvästä noin neljä metriä korkeasta siirtolohkareesta, joka sattuman oikusta on joen uomaan päätynyt.

 Hyvänlainen kalapaikkakin on tuossa kosken alla kesäisin.  Ahven ja hauki ovat yleisimmät saaliskalat, jos kuparilippaa tai pikku lusikkaa sarvikonreunaan tarjoaa. Täytynee kesällä käydä tarkistamassa vieläkö umpikelan saa pelittämään. Sitten voi myös kirjoitella isän kalastus- ja hirvimetsäseikkailuista kyseisellä paikalla.

 Kuudelta oli sitten viimeinen voitelu salilla ennen kisoja ja hierojalla käynyt Mile tykitti ainakin kevyttä rautaa varsin lupaavasti. Jossu ja Lanttu taas ovat aina kunnossa ja annoinkin nuorten ihan rauhassa tehdä kenraaliharjoituksensa. Itse touhusin treeniajan pallon parissa. Se on hyvä kaveri. Ei suutu vaikka potkaisisi päin nahkaista pintaansa vähän lujempaakin.