Iltalenkillä käydessäni pääsin auton sivulasin takaa kuvaamaan tätä omasta mielestään varmaankin hyvin naamioitunutta naarasteertä. Koirajärven piston kävin kiertämässä vajaan tunnin mittaisella lenkilläni. Huhujanojan alueen ojitus oli viimeinkin saatu alulle ja ensimmäinen pikku pätkä omankin metsän rajaojaa oli valmiina. Kolme vuotta sitten jo yli kilometrin verran metsääni ojalinjoja raivasin ja silloin tuntui siltä, että kaivinkone on metsässä samantien, kun puut on poistettu, mutta eipä se toiminta niin nopeaa sitten ollutkaan.

 Löytyy tuosta toki toisenkinlainen esimerkki. 80-luvun alussa veljeni soitteli ja kyseli tulisinko seuraavana päivänä höyläämön tontille moottorisahoineni hakkuuhommiin päiväksi. Osa tontista oli siihen aikaan vielä umpimetsää ja kosteuden vaivaamaa, niinpä ojaa varten sieltäkin oli puita poistettava. Seitsemän jälkeen aamulla kaikessa rauhassa hommat aloittelin ja ajattelin, että mikäpä tässä on kaikessa rauhassa sahaillessa vaikka kahtenakin päivänä. Se rauha loppui lyhyeen, kun vajaan tunnin kuluttua aloituksestani alkoi selää takaa kuulua moottorin ääntä ja isoa kolinaa. Enska kutale oli hommannut kaivinkoneen suoraan perääni minua ahdistelemaan ja hoputtamaan.

 Kalajoen tämänpäiväiset punttileiri kuulumiset myös lenkin aikana Analta puhelimitse kyselin. Kevät ja hyvät kelit olivat porukan aika pieneksi syöneet. Kuusi nostajaa oli hiihtomajalle saapunut ja heistä Antti ainoana paikalla Kisailijoita edusti.