Kun nuo huru-ukkojen SM-nostot jo kolmannen kerran jäävät väliin, niin täytyy sitten tyytyä muistelemaan menneitä. Ysikuus lokakuussa Rovaniemelle anivarhain lähdin vatsa nälästä kurnien ajelemaan, sillä sarjavalintani 70 kiloa hieman vaati nälkää ja kurjuutta kärsimään. Toki mustaa kahvia termarista muutaman tilkan vauhdissa välillä siemaisin pikkupösöä ohjastaessani ja hyvin ehdin Aakenukseen aamu yhdeksäksi ja suoraan punnitukseen ja tasan tarkkaan digitaalinäyttöön lävähti lukema 70 kiloa. Muita siihen sarjaan ei punnituksen aikana koskaan ilmestynyt ja rauhassa sain ensimmäisen SM-kultani kisalavalla voimailla. Paita siitä on mitalin lisäksi vieläkin muistona, jonka rinnassa olevaa nostajaa tuo alla oleva kuva esittää. Vuoteen 2003 saakka sitten olin yksinkertainen veteraanien painonnoston suomenmestari kunnes Keravalla sitten viimein helpotti ja toisen mestaruuteni voitin. Siihen vaadittiinkin sitten yli kahden litran mehunjuonti kisa-aamuna, että pääsin sarjaa ylemmäs heikompitasoiseen sarjaan ja värikkäiden vaiheiden jälkeen nousin seitsemän vuoden tauon jälkeen kisojen ykköspallille. Toinen vastustajistani hermoili kisan aikana sitä, että ehtiikö ajoissa Ouluun lähtevään koneeseen ja pilasi samalla kisansa siinä. Toinen sitten reväytti reitensä kesken kaiken ja homma jäi sen takia kesken. Mutta ihan hyvin onnistuin silti nostoissakin vaikka tasoitusta kavereilta sainkin sillä tein sentään mukavat raudat kisassa. (85+100)

 60477.jpg